Myös Gyldénille Lauttasaari oli liian syrjässä pääkaupungin hallinnollisesta keskuksesta. Matka oli pitkä ja pimeä erityisesti talvisin, jolloin reitti kartanolta kulki metsän ja jäätien kautta Hietalahteen. Kertomusten mukaan ongelmia aiheuttivat myös ahnaat sudet, jotka toisinaan seurasivat matkaseuruetta aina Bulevardin tienoille asti. Vuonna 1839 kartano vaihtoi jälleen omistajaa, kun Gyldénin vaimon sukulainen komissionmaanmittari Nils Adolf Silljander teki kaupat virkaveljensä kanssa. Silljanderin asusti kartanossa aina kuolemaansa asti vuoteen 1853, jonka jälkeen tila päätyi perikunnalle.

Kuva: Lauttasaaren kartano etelän suunnasta vuonna 1914. Johan ja Nils Strömsholmin kuvakokoelma, Lauttasaari-Seura.
Kalastajakylästä kaupunginosaksi