Lauttasaaren kartanon omistajan ja huvilayhteisön kehittäjän elämäntarina ei alun perin täyttynyt rikkauksista. Vuonna 1857 kirjanpitäjäisän melko vaatimattomin varoin elättämään perheeseen syntyneen pojan lapsuus loppui 14-vuotiaana, kun isän kuolema pakotti Juliuksen keskeyttämään koulunkäynnin ja pestautumaan rautakaupan apulaiseksi tienaamaan perheelle elantoa. Tarmokas nuori kuitenkin menestyi tehtävissään ja kohosi pian liikkeen esimieheksi. Vuonna 1878 Julius Tallberg suuntasi pääkaupunkiin ja perusti rakennusmestari Elia Heikelin ja arkkitehti Constantin Kiseleffin kanssa rautakaupan. Menestyvä kauppa siirtyi kokonaisuudessaan Tallbergin nimiin vuonna 1887. Vuosisadan vaihteeseen tullessa hän oli ehtinyt perustaa jo sementtivalimon, muurilaastitehtaan sekä rakennuslevy- ja sementtitehtaan, joiden menestyksen ansiosta hän oli kohonnut merkittävään asemaan Helsingin talouselämässä.

Vuodesta 1888 lähtien Tallberg toimi myös kaupunginvaltuustossa, ja onnistui muun toimensa ohella säätiöiden kautta tukemaan erilaisia kohteita. Helsingin ja Lauttasaaren tulevaisuuden kannalta merkittävin lienee Pro Helsingfors -säätiö, jonka tarkoituksena oli Helsingin kaupunkikuvan elävöittäminen ja kaupunkisuunnittelun tukeminen. Hän kustansi myös vuonna 1911 Bertel Jungin ja Eliel Saarisen suunnitteleman Suur-Helsingin yleiskaavan, joka perustui ainakin osittain Tallbergin omiin näkemyksiin pääkaupungin tulevaisuudesta. Lauttasaaresta hän sai alueen, jossa pääsi kehittämään yhteisön elämää.

Kuva Julius Tallbergia esittävästä maalauksesta.
Ihmiset ja yhteisö