Suomen yleisen kirjastolaitoksen läpimurto on vahvasti liitoksissa 1800-luvun jälkipuoliskon fennomaanisen liikkeen rahvaan sivistämisihanteeseen. Nuori kansakunta tarvitsi itsetietoisia ja kehitykselle vihkiytyneitä kansalaisia. Tässä projektissa erityisten kansankirjastojen oli tarkoitus toimia eräänlaisina tiedon aarreaittoina. Palvelulla ei katsottu olevan edes kysyntää sivistyneistön keskuudessa, sillä heillä oli omat yksityiset lukukabinettinsa.
Aktiiviseen kansalaistoimintaan perustuneet yksityiset kirjastot saivat 1800-luvun lopulla rinnalleen myös kunnallisia kirjastoja. Jo vuoden 1866 kansakoululaki oli patistanut kuntia perustamaan kirjastoja koulujen yhteyteen, mutta varsinaisen velvoitteen puuttuessa tavoitteet eivät toteutunet. Vuonna 1878 suunta muuttui, kun Helsingin kaupunki otti kansankirjaston rahoituksen vastuulleen. Helsingin kaupunginkirjastosta tuli näin yleisen kunnallisen kirjastolaitoksen esikuva. Itsenäisyyden alussa kunnan kirjastojen toimintaa helpotettiin yhä: vuoden 1921 valtionapulaki mahdollisti kirjastoille valtionavun ja vuoden 1928 kirjastolaki lopulta teki tuesta lakisääteisen. Määrärahojen niukkuudesta kärsinyt toiminta pääsi tämän jälkeen nopeasti kehittymään.
Vuonna 1932 myös Huopalahden kunta päätti perustaa kirjastot Lauttasaareen ja Munkkiniemeen. Lauttasaaressa toiminta käynnistettiin perinteen mukaisesti kansakoulun tiloissa. Pajalahden koulun opettajainhuoneessa toimineessa kirjastossa oli lainattavissa jo yli 1000 teosta. Vuonna 1949 kirjasto sai uudet tilat ravintola Kultaiselta Ankalta vapaaksi jääneestä huoneistosta Otavantie 9-11:sta (nykyään Otavantie 3:sta). Seitsemän vuoden jälkeen oli edessä jälleen muutto. Lauttasaaren kasvaessa ja lainaustoiminnan vilkastuessa vanhat tilat jäivät ahtaiksi. Uusi osoite oli vuodesta 1956 lähtien Myllykallion koululla. Nykyisen kirjastorakennuksen avajaiset pidettiin puolestaan 15.12.1986 Pajalahdentie 10 a:ssa. Kooltaan kirjasto kasvoi lähes 2,5-kertaiseksi hyötypinta-alan ollessa 768 neliötä.
Kuvassa: Myllykallion kirjaston lainausosasto vuonna 1965.
Kuva: Volker von Bonin, HKM.
Ihmiset ja yhteisö