Sodan arkeen musiikki tarjosi viihdykettä. Soittimet soivat ja laulu raikui niin korsuissa, kanttiineissa kuin kotirintaman tapahtumissakin. Kun rauha koitti, musiikinnälkä ei suinkaan tyrehtynyt. Soitinyhtyeitä perustettiin ennen näkemättömällä vauhdilla. Myös Lauttasaareen saatiin pian oma klassisen musiikin orkesteri. Syksyllä 1944 Lauttasaaren aseveliyhdistyksen selvitysmies Simo Härkönen ja opettaja Martti Lahtinen aloittivat kasaamaan soittajistoa, ja helmikuussa 1945 23 hengen orkesteri oli jo koossa. Se koostui pitkälti Lauttasaareen kotiutuneista siirtokarjalaisista. Uudelle alueelle pakon edessä muuttaneille musiikki toimi eräänlaisena terapeuttina ja yhteisöllisenä hengenluojana. Soittipa kokoonpanossa viulua myös hetken aikaa muuan nuori taiteilija, Unto Pusa.

Toiminnan käynnistäminen vaati lahjoituksia. Ensimmäinen soitin oli lakkautettavan suojeluskunnan piano. Rahallista tukea tarjosivat yritysjohtajat Aulis Aropaltio ja Gunnar Östman. Ensimmäiseksi kapellimestariksi orkesteriyhdistyksen puheenjohtajana toiminut Härkönen sai houkuteltua Einar Englundin. Hänen johdollaan amatöörikokoonpano alkoi myös esiintyä. Kokemuksen kartuttua myös orkesterin sointi hioutui. Yleisön lisäksi positiivista palautetta jakoivat pääosin myös sanomalehtien kulttuurikriitikot. Maine kasvoi ja kokoonpanoon saatiin myöhemmin myös ammattimuusikkoja. Laajentunut toiminta vaati myös rahoitusta. Sitä tarjosi Lauttasaaren säätiö ja Helsingin kaupunki.

Kuva: Lauttasaaren säätiö.
Ihmiset ja yhteisö