Sota kaikessa rujoudessaan on aina jonkun uuden alku. Kaupunkisuunnittelussa murros toi eturintamaan ennakkoluulottoman modernismin ja tulevaisuudenuskon. Selkeimmän muotonsa tämä sai jo 1930-luvulla syntyneessä funktionalistisessa ajattelutavassa, jonka keskeiset ideat vyöhykkeisestä maankäytöstä sekä tiiviin ja matalan rakennustavan korvaamisesta harvalla ja korkealla. Väinö Tuukkasen johdolla valmistunut vuoden 1951 asemakaava vannoi pitkälti näiden ihanteiden nimeen. Lähtökohtana oli oletus Helsingin voimakkaasta kasvusta seuraavien vuosikymmenien aikana: vuonna 1990 pääkaupungissa arvioitiin asuvan jo 710 000 ihmistä. Lauttasaaren tarkoitus oli asuttaa näistä lähes 30 000. Rakennustehokuudeksi muutettuna tämä tarkoitti käytännössä sitä, että Lauttasaaresta suunniteltiin keskiarvollisesti melko matalien kerrostalojen lähiötä. Verrattain verkkaisesti edennyt rakennustoiminta kiihtyi säännöstelyn purkamisen myötä vuonna 1950. Vauhti oli silmiin pistävää: vuotuinen huoneistomäärän kasvu ylsi lähes 10 prosenttiin. Joukossa oli rakennuttajina myös suuria työnantajia, jotka pitivät Lauttasaarta hyvänä paikkana henkilökunnan asuttamiseen. Uudisrakentaminen keskittyi pääosin saaren keskiosiin. Huomattavaa oli kuitenkin, että poiketen monista muista aikakauden lähiöistä Lauttasaaren rakennustoimintaa ei toteutettu lopulta suurten yhtenäisten kokonaisuuksien kautta. Määrittelevänä tekijänä oli vanhat tontit, jotka loivat rajoitteita rakentamiselle. Ehyt kokonaisuus muodostui lähinnä viheralueiden hyödyntämisen kautta.

Uusi asemakaava ja rakennusbuumi yhdessä tarkoittivat myös sitä, että vanhojen huviloiden elintila alkoi olla uhattuna. Kun muutos mahdollisti kerrostalojen rakentamisen myös omakotitalotonteille, korvaukset kävivät houkutteleviksi varsinkin heikkokuntoisten huviloiden kohdalla. Urbanisoituminen oli kuitenkin tietoinen valinta. Nuorelle esikaupungille määrättiin tehtävä, joka soveltui heikosti yhteen huvilayhteisön perinteiden kanssa. Suuria muutoksia olivat myös uudelle läpikulkutielle varattu tila sekä kaavassa määrätyt luonnonrantojen pengertäminen ja lahtien täyttäminen.
Kuva: Lentokuvakortti Lauttasaaresta, Myllykallion ja vastarakennetun Isokaaren alueelta. Keskellä raivattu alue mihin kirkko myöhemmin rakennettiin. Kuvattu vuonna 1956.

Degermanin postikorttikokoelma, Lauttasaaren säätiö.
Kalastajakylästä kaupunginosaksi