1980-luvun alkuvuosina tuotantorakenteen muutos alkoi näkyä yhä selvemmin Lauttasaaressa: suuret teollisuuslaitokset kävivät yhä harvemmiksi. Tuotannollisen työn sijaan saarelle rekisteröitiin yhä enemmän pieniä toimistoja, joissa kussakin työskenteli tavallisesti vain kymmenkunta henkeä. Kantakaupungin tapaan Lauttasaari alkoi konttoristua. Tämä asetti kasvavia paineita myös Vattuniemen teollisuusalueen kaavamuutokselle, jota ryhdyttiinkin valmistelemaan jo vuonna 1981. Muutos ei näin tarkoittanut työpaikkojen katoamista. Itse asiassa 1980-luvun puoliväliin tultaessa Lauttasaaren työpaikkojen määrä oli kymmenessä vuodessa lisääntynyt lähes kymmenellä prosentilla. Muutoksen suuruuden saattoi kuitenkin nähdä katsahtamalla Helsingin muihin esikaupunkeihin: samaan aikaan esikaupungeissa työpaikkojen lisäys ylsi peräti 70 prosenttiin.
Teollisuus oli paennut keskusta-alueen kohonnutta vuokratasoa. Saaren palvelutuotannossakin työpaikat vähenivät, mutta huomattavasti hitaammin.
Teollisten työpaikkojen väheneminen näkyi jossain määrin myös Lauttasaaren väestössä. Suorempi vaikutus oli kuitenkin asumisen kallistumisella. Uudisrakentaminen oli selvästi aiempaa maltillisempaa ja toisaalta markkinoilla olleiden vuokra-asuntojen määrä oli laskenut lähes 10 prosenttiyksikköä vuosikymmenen aikana. Seurauksena oli edelleen väestön vanheneminen, kun nuoret joutuivat etsimään asuntoa huokeammilta alueilta. Perheellisten määrä laski ja perhekoko pieneni. Vuotuinen muuttotappio oli noin kaksi prosenttia. Aikoinaan alemmalla hintatasolla asuntonsa hankkineet ikäihmiset sen sijaan jäivät kotiseudulleen. Samaan aikaan ruotsinkielisten määrän pitkä lasku taittui ja tasaantui.
Asumisen kalleus näkyi myös saarelaisten sosiaalisessa rakenteessa. Jälleenrakennuksen vuosien jälkeen Lauttasaari oli selvästi muuttunut ylemmän keskiluokan asuinalueeksi. Tämä kehitys näytti jatkuvan. Hyvin kuvaavaa oli se, että lauttasaarelaisten ansiot olivat jo lähes 15 prosenttia korkeammat kuin kantakaupungissa keskimäärin. Poliittisesti saari oli selvästi kallellaan oikealle: vuonna 1979 vaalivoiton saaneen Kokoomuksen kannatus äänestäneiden keskuudessa oli Lauttasaaressa yli 40 prosenttia, kun se maanlaajuisesti oli noin 22 prosenttia. Seuraavina vuosina Kokoomuksen ääniosuus pieneni. Tämä johtui pitkälti kasvaneesta kilpailusta poliittisella kentällä.
Kuva: Kai R. Lehtonen, Lauttasaaren säätiö. (1983).
Kalastajakylästä kaupunginosaksi