Espoon voimakkaan kasvun alettua Laajalahdesta tuli yksi merkittävä Lauttasaaren kehitykseen vaikuttanut tekijä. Pitkälle sisämaahan työntyvänä se vähensi mahdollisuuksia Espoon eteläosiin suuntautuvan liikenteen järjestämiselle. Lauttasaaren läpikulku oli käytännössä ainoa mahdollinen ratkaisu. Lapinlahden sillan avaaminen ja Länsiväylän jatkeen rakentaminen helpottivat painetta, mutta ajoneuvoliikenteen kasvu tarkoitti ennen pitkää liikenneongelmien paluuta Lauttasaarentielle. Jo vuonna 1982 Länsiväylä oli Helsingin vilkkain tieosuus, jossa kulki keskimäärin 45 000 ajoneuvoa päivittäin. Ruuhkaisimpina aikoina määrä nousi vielä huomattavasti korkeammaksi. Samaan aikaan Lauttasaarentietä kulki edelleen 20 000 ajoneuvoa.

Ongelmien ratkaisu ei kuitenkaan ollut helppoa. Keskeinen kysymys oli, kuinka samaan aikaan voitaisiin liikenneturvallisuutta parantaa, melua ja saasteita vähentää, ruuhkia helpottaa ja samalla turvata saarelaisten joukkoliikenneyhteyksien säilyminen. Keinoja oli monta, mutta ne tapasivat aina kasata ongelmia toisaalle. Turvallisuuden kannalta haasteena oli se, että suurin osa saaren palveluista oli sijoittunut nauhamaisesti päätien varrelle. Erityisesti ostoskeskuksen kohdalla katua ylitettiin paljon. Lauttasaaressa tapahtuikin Helsingin vastaavia alueita enemmän liikenneonnettomuuksia. Tilannetta pyrittiin ratkaisemaan liikennevalojen asentamisella, Lauttasaarentien kaventamisella, nopeusrajoitusten säätämisellä ja tieosuuksien sulkemisella ajoneuvoilta. Lopputuloksena oli useimmiten turvallisuuden näennäinen parantuminen. Liikenteen hidastaminen johtikin ruuhkien lisääntymisen, mikä puolestaan itsessään kasvatti turvallisuusriskiä sekä toisaalta heikensi joukkoliikenteen saavutettavuutta ja lisäsi ympäristöhaittoja.

Yksi ongelma oli se, että Espoon bussiliikenteestä yli 75 prosenttia kulki Lauttasaarentietä pitkin. Pitkällisen keskustelun jälkeen YTV siirsi vuoroja Länsiväylälle siten, että suhdeluku tasoittui. Kolikon kääntöpuolella oli kuitenkin Länsiväylän ruuhkautuminen ja toisaalta jälleen joukkoliikenneyhteyksien heikkeneminen. Espoon suuntaan matkustajia Lauttasaaresta nousi vähän, mutta Helsingin suuntaan Espoon linjat olivat suosittuja. Erityisesti iltaisin ja viikonloppuisin reittiliikenteen väheneminen näkyi.

Ratkaisua kauttakulkuliikenteen ongelmiin haettiin vuonna 1992 Länsiväylää leventämällä. Tämä helpotti Lauttasaaren ruuhkia jonkin verran, mutta toisaalta siirsi liikennesolmun Ruoholahteen, mikä puolestaan haittasi jälleen saarelaisten kulkuyhteyksiä. Lauttasaaren liikennekaaoksen korjaamiseksi yhä useampi helsinkiläispäättäjä alkoi kallistua metroradan rakentamisen kannalle. Vuonna 1997 hanke otti askeleen eteenpäin, vaikka tie oli kivinen. Lauttasaarelaistenkin näkemys vaihteli huomattavasti.

Kuva: Ville Elomaa, Lauttasaari-Seura.
Kalastajakylästä kaupunginosaksi