Saadessaan Lauttasaaren hallintaansa vuonna 1831 Mårten Weurlander nuorempi oli jo Lövkullan rusthollari. Pian kävi selväksi, että vaikeiden kulkuyhteyksien erottamia tiloja oli mahdotonta pitää yhden henkilön omistuksessa. Vuonna 1836 Mårten Weurlander myi Ryssänkarin, Melkin ja kylän laajan vesialueen helsinkiläiselle kauppiaalle Benedikt Brennerille. Myöhemmin samana vuonna Weurlanderin suvun aika Lauttasaaren omistajana päättyi kokonaisuudessaan, kun kirurgian tohtori Lars Henrik Törnroth osti myynnissä olleen kartanon maineen. Uuden omistajan kausi jäi vain vajaan vuoden mittaiseksi: vuonna 1837 yliopistotutkimuksiin keskittynyt Törnrothin allekirjoittama kauppakirja siirtyi Suomen yleisen maanmittauskonttorin ylitirehtööri Claes Wilhelm Gyldénin nimiin. Törnrothin tapaan Gyldén loi merkittävän virkauran ja sai myöhemmin työstään valtioneu-voksen arvonimen. Ensitöikseen kartanonisäntä käynnisti uuden päärakennuksen suunnittelun ja Punaisen huvilan korjaus- ja laajennustyöt. Aikakaudelle tavanomaista juhlavaa empire-tyyliä edus-taneen kaksikerroksisen kartanon arkkitehdista ei ole jäänyt aikakirjoihin merkintää, mutta tyylin ja Gyldénin laajat suhteet huomioiden on hyvin todennäköistä, että toteuttajana oli Kulosaaren ja Munkkiniemen kartanorakennusten taustalla ollut Carl Ludvig Engelin arkkitehtitoimisto.

Kuva: Olof Sundström, HKM.
Kalastajakylästä kaupunginosaksi