Kun tavoitteet Lauttasaaren liittämisestä Helsinkiin eivät käytännössä edenneet, suunnattiin katse hallinnollisissa järjestelyissä toisaalle. Vuonna 1917 senaatin päätöksellä Helsingin maalaiskuntaan kuuluneesta Lauttasaaresta muodostettiin Munkkiniemen tapaan ns. taajaväkinen yhdyskunta. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että nopeasti kasvaneille alueille haluttiin antaa mahdollisuus kehittää toimintaansa aiempaa omavaltaisemmin. Kaikkia päätöksiä ei tarvinnut enää alistaa kunnan virkakoneistolle eikä kaikkia verovaroja myöskään tilitetty taajaman ulkopuolelle. Toisaalta päätös toi mukanaan velvollisuuden kunnallistekniikan ja palveluiden entistä säntillisemmästä järjestämisestä. Saman vuoden syksyllä Lauttasaaren, Munkkiniemen ja Haagan yhdyskunnat esittivät kuntakokouksessa halunsa erota Helsingin maalaiskunnasta ja muodostaa yhteinen Huopalahden kunta. Lain vaatiman kansanäänestyksen jälkeen yhdistyminen toteutettiin ja uuden hallintoyksikön ensimmäiset kunnallisvaalit pidettiin vuonna 1920.

Uusi kunta oli ennen kaikkea hallinnollinen kokonaisuus, minkä vuoksi yhtenäistä identiteettiä ei koskaan syntynyt. Ainoa kyliä todella yhdistävä tekijä oli Helsingin läheisyys. Vuonna 1946 Helsingin suuri alueliitos päätti kunnan 25-vuotisen taipaleen.
Kuva: Huopalahden kunnan alueet. Hoger Degermanin postikorttikokoelma, Lauttasaaren säätiö.
Kalastajakylästä kaupunginosaksi