Ennusteet Lauttasaaren asukasmäärän kasvusta näyttivät 1970-luvun alussa olleen liian optimistisia. Kehitys oli pysähtynyt paikoilleen: vuonna 1975 saarelaisia oli 21 868, lähes yhtä paljon kuin vuonna 1964. Huomattavan osan ennustetusta lisäyksestä päätyi kaupungin rajojen ulkopuolelle. Espoosta oli 10 vuoden aikana tullut ensin kauppala ja pian kaupunki, jossa väestö kasvoi vuosittain noin 4 000:lla. Helsingissäkin väkimäärä nousi, mutta pääkaupungissa kasvu suuntautui pääosin uusiin lähiöihin. Naisten suhteellinen osuus oli 15 vuodessa kasvanut noin prosentin verran ja ruotsinkielisten määrä vähentynyt noin puolitoista prosenttia. Sosiaalinen muutos oli suhteellisesti vähäistä, mutta muutama aiemmin alkanut suuntaus oli vuosien myötä vahvistunut. Ensinnäkin Lauttasaari houkutteli selvästi ylempää keskiluokkaa, kun taas alemman sosiaaliryhmän osuus pieneni jatkuvasti. Teollisuus- ja käsityöammateissa toimineiden osuus oli pudonnut jopa huomattavasti: 20 prosentista vajaaseen 9 prosenttiin. Toisaalta Lauttasaaren tonttihintojen selvä kallistuminen ja niiden siirtyminen asuntohintoihin oli vahvistanut paitsi varakkaiden osuutta myös ennen kaikkea nostanut alueen keski-ikää. Nuoret lapsiperheet joutuivat usein etsimään kotinsa muualta.

Kuva: Kai R. Lehtonen, Lauttasaaren säätiö. (1974).
Kalastajakylästä kaupunginosaksi