Lauttasaari oli saanut ensimmäisen yksityisen päiväkodin jo vuonna 1932. Kaupungistumisen tiivistyessä myös päivähoitopaikkojen kysyntä kasvoi nopeasti. Kuten tavallisesti tarjonta laahasi jäljessä eikä Huopalahden kunta ja myöhemmin Helsingin kaupunkikaan ollut erityisen ripeä tilanteen korjaamisessa. Vuonna 1957 Myllykalliolle viimein valmistui hoitopaikka, ja säätiön tiloissa aloitti toinen kaupungin lastentarha Leppäkerttu. 1970-luvun vaihteessa Katajaharjuun perustettiin yksityinen päiväkoti ja saarelle saatiin saksalainen ja englantilainen leikkikoulu.

1970-luvun alussa myös lastenhoito otettiin yhä kiinteämmin osaksi hyvinvointivaltion ideaa. Verkalleen liikkeelle lähtenyt kehitys alkoi kiihtyä. Naisten työssäkäynti yleistyi ja julkishallinnon oli jo kansantaloudellisessa mielessä järkevää tukea työvoiman määrän kasvua. Vuosikymmenen puolivälissä kaupunki tarjosi saarelaisille lapsille yli 300 paikkaa ja kirkko lähes yhtä paljon. Perhepäivähoidossa oli niin ikään noin 300 lasta. Tämän lisäksi Lahnalahdessa oli valvottu leikkipuisto. Tästä huolimatta jonotuslistat täyttyivät ja puhe päivähoitopaikkojen riittämättömyydestä kävi edelleen kiivaana. 1980-luvulla Lauttasaaren kokonaisväkiluku alkoi vähentyä ja alle kouluikäisten määrä laskea. Väestöllinen muutos helpottikin painetta, mutta myös uusia hoitopaikkoja saatiin lisää. Vuonna 1983 Vattuniemeen saatiin asukasyhdistyksen aktiivisuuden ansioista uusi tarha. Pian Lauttasaaressa toimi jo 10 kunnallista ja 5 yksityistä päiväkotia.

Kuva: Päiväkoti Pajalahti Volker von Bonin, HKM. (1978)
Kalastajakylästä kaupunginosaksi