Lama oli pyyhkinyt yli Suomen eikä se ollut jättänyt väliin Lauttasaartakaan. Alueella oli samat ongelmat kuin muualla kantakaupungin alueella. Työttömyys kasvoi, kulutukseen laitettavien markkojen määrä väheni ja pelko palveluiden saatavuudesta kasvoi, kun pankit, kaupat, kioskit ja liikehuoneistot sulkivat oviaan toinen toistensa perään. Tyhjilleen jääneiden liiketilojen paikalle tuli keskiolutpaikkoja ja kirpputoreja. Ne menestyivät entistä paremmin taloudellisen tilanteen heiketessä. Uudisrakentamista on usein pidetty eräänlaisena kansatalouden kuumemittarina: nousukaudella harjannostajaisia vietetään tiuhaan, mutta laman viimassa rakennustyömaat hiljenevät. Lauttasaaressa kuumemittari kertoi oleellisen: vuonna 1992 ei koko saarella valmistunut yhtään uutta asuntoa. Nousukauden suuret suunnitelmat Koivusaaren, Katajaharjun sekä Lahnalahden ja Ruukinlahden puistojen kaavoittamisesta hiljenivät toistaiseksi. Samalla asuntojen hinnat laskivat ja tarjolla olevien vuokra-asuntojen määrä kasvoi.

Vuonna 1995 Lauttasaaressa asui 18 588 ihmistä. Ruotsinkielisten osuus asukkaista oli pysynyt noin kahdeksassa prosentissa. Ulkomaalaisia oli vain pari prosenttia. Jo huomattavasti aiemmin alkanut eläkeläisten määrän suhteellinen kasvu jatkui: vuonna 1990 yli 65-vuotiaita oli 18 prosenttia, yhtä suuri osuus kuin alle kouluikäisiä oli ollut 40 vuotta aiemmin. Osaltaan tilastot antavat tukea myös väitteeseen, että keskiarvoon nähden Lauttasaari näytti selviävän lamasta melko hyvin ja maine ylemmän keskiluokan kaupunginosana säilyi vakaana. Kaupunginosan asukkaista joka kolmannella oli korkeakoulututkinto ja lukioikäistä koulua kävi lähes 90 prosenttia. Kummatkin luvut olivat selvästi vertailukohtaa korkeammat.

Kuva: Kai R. Lehtonen, Lauttasaari säätiö. (1995).
Kalastajakylästä kaupunginosaksi