Kello 1.58 marraskuun 3. päivän yönä vuonna 1944 tapahtui Lauttasaaressa poliittisesti arkaluontoinen murha, jonka pelättiin kiristävän Suomen ja Neuvostoliiton jo ennestään ongelmallisia suhteita. Elettiin vaaran vuosien aattoa. Jatkosota oli juuri päättynyt Moskovassa solmittuun välirauhaan. Sodasta toipuvan Suomen sisäpoliittiset olot olivat epävakaat eikä maailman valtaansa Itä-Euroopassa laajentuneen Neuvostoliiton todellisista tavoitteista Suomessa ollut vielä selkeää kuvaa kenellekään. Tulevaisuus oli epävarma ja pelottava.

Rauhansopimuksen mukaisesti Suomi oli joutunut luovuttamaan Porkkalanniemen Neuvostoliitolle sotilaistukikohdaksi. Kun Porkkalassa ei ollut suurille laivoille sopivaa rantautumispaikkaa, jouduttiin rahtilaivojen tuoma kalusto ja mukana matkannut neuvostoliittolainen sotaväki siirtämään alueelle maateitse Helsingin satamista. Eräässä tälläisessä Jätkäsaaresta lähteneessä kolonnassa oli mukana myös talousupseeri Ivan Belov. Vain muutaman kilometrin matkan jälkeen kajahti Lauttasaarentien ja nykyisen Gyldenintien risteyksessä lähellä Vulcanin kumikorjaamoa neljä laukausta. Kolonnan kärjessä hevoskärryissä maannut Belov putosi maahan kuolleena.

Selkkaus oli valmis: Neuvostoliiton johtama valvontakomissio lähetti tapahtumasta Suomen hallitukselle nootin, jossa se tuomitsi murhan poliittisena verityönä ja vaati samalla intensiivistä selvitystä. Pelättiin murhan antavan jopa syyn Suomen miehittämiselle. Poliisi kävi tutkimuksiin suurella joukolla. Parin kuukauden aikana kuulusteltiin 2 000 ihmistä ja erityisesti kansalaistoiminnassa aktiviisenä mukana olleiden lauttasaarelaisten taustoja selvitettiin. Epäiltynä oli pitkään tuntematon suomalainen upseeripukuinen mies, mutta ampujaa ei löytynyt. Suomalaiset pitivät mustasukkaisuutta todennäköisempänä syynä surmaan. Neuvostoliitto näki murhan olleen suunnitelmallinen tarkka-ampujan aikaansaannos. Totuus jäi selvittämättä, mutta valtioiden välistä suuren luokan selkkausta ei kuitenkaan lopulta tapahtunut.

Kuva: Wikipedia.
Ihmiset ja yhteisö