Myös partioliikkeen toiminta muuttui voimakkaasti jatkosodan jälkeen. Aiemmin suojeluskuntien nuorisotoiminta oli syönyt partion osallistujamääriä, mutta rauhan tultua virta kävi toiseen suuntaan. Toisin kuin monilla muilla alueilla Lauttasaaressa partiotoiminta oli vireää jo ennen toista maailmansotaa. Pajalahdessa vuonna 1934 pidetty suuri pohjoismainen partioleiri poiki innostusta arkiseen aherrukseen: ensimmäiset poikien ja tyttöjen suomenkieliset lippukunnat perustettiinkin pian seurakunnan alaisuuteen. Lauttasaaren Partiosissien ja Lauttasaaren Tiirojen toiminnan aktiivisin vaihe ohitettiin kuitenkin nopeasti, ja pian sodan tauottua niiden toiminta lopetettiin. Ilman partiota ei saari kuitenkaan joutunut olemaan, kun maaliskuussa 1946 Helsingin NMKY:n avulla perustettiin poikapartio Lauttasaaren Siniset. Vuonna 1952 Keski-Helsingin seurakunnan alaisuuteen siirtynyt lippukunta vaihtoi nimensä Lauttapartioksi. Samalla osoite muuttui Lauttasaarentie 47:stä Isokaari 13:een. Vuonna 1952 alkoi virallisesti myös Lauttasaaren Luotsityttöjen taival.

Partiotoiminta oli erittäin suosittua saarelaisten keskuudessa erityisesti 1960-luvulla, jolloin Lauttapartion jäsenkunta oli yli 200. 1970-luvun alun nuorisoradikalismi toi suuren taantuman erityisesti poikapartion osallistujamääriin. Voimakkaimman kuohunnan jälkeen aktiivisuus toipui lähes ennalleen, kunnes vapaa-ajan harrastusten monipuolistuminen vuosisadan lopulla sai jäsenkehityksen jälleen taantumaan. Lauttapartion ja Luotsityttöjen toiminta jatkuu yhä nykyään ja ne molemmat kokoontuvat Lauttasaaren kirkon tiloissa.

Kuva: Luotsityttöjen piirretty tunnus. Luotsitytöt.
Ihmiset ja yhteisö