Lauttasaaren orkesteri oli puhaltanut saaren musiikkielämän täyteen eloon. Saarella toimi orkesteriyhdistyksen ylläpitämä ja Ester Raition johtama orkesterikoulu ja kansakoulussa koko Helsingin ainoa nuoriso-orkesteri Innostuksen kipinän sytyttyä oli luonnollista, että myös kuorotoiminnalla oli oma tilauksensa. Vuonna 1948 perustettiin sekakuoro Lauttasaaren Laulajat. Sen ensimmäisenä johtajana toimi orkesterin kapellimestari Toivo Lehtelä.

Kuva: Lauttasaaren säätiö.
Ihmiset ja yhteisö

Sodan arkeen musiikki tarjosi viihdykettä. Soittimet soivat ja laulu raikui niin korsuissa, kanttiineissa kuin kotirintaman tapahtumissakin. Kun rauha koitti, musiikinnälkä ei suinkaan tyrehtynyt. Soitinyhtyeitä perustettiin ennen näkemättömällä vauhdilla. Myös Lauttasaareen saatiin pian oma klassisen musiikin orkesteri. Syksyllä 1944 Lauttasaaren aseveliyhdistyksen selvitysmies Simo Härkönen ja opettaja Martti Lahtinen aloittivat kasaamaan soittajistoa, ja helmikuussa 1945 23 hengen orkesteri oli jo koossa. Se koostui pitkälti Lauttasaareen kotiutuneista siirtokarjalaisista. Uudelle alueelle pakon edessä muuttaneille musiikki toimi eräänlaisena terapeuttina ja yhteisöllisenä hengenluojana. Soittipa kokoonpanossa viulua myös hetken aikaa muuan nuori taiteilija, Unto Pusa.

Toiminnan käynnistäminen vaati lahjoituksia. Ensimmäinen soitin oli lakkautettavan suojeluskunnan piano. Rahallista tukea tarjosivat yritysjohtajat Aulis Aropaltio ja Gunnar Östman. Ensimmäiseksi kapellimestariksi orkesteriyhdistyksen puheenjohtajana toiminut Härkönen sai houkuteltua Einar Englundin. Hänen johdollaan amatöörikokoonpano alkoi myös esiintyä. Kokemuksen kartuttua myös orkesterin sointi hioutui. Yleisön lisäksi positiivista palautetta jakoivat pääosin myös sanomalehtien kulttuurikriitikot. Maine kasvoi ja kokoonpanoon saatiin myöhemmin myös ammattimuusikkoja. Laajentunut toiminta vaati myös rahoitusta. Sitä tarjosi Lauttasaaren säätiö ja Helsingin kaupunki.

Kuva: Lauttasaaren säätiö.
Ihmiset ja yhteisö

Lauttasaarelainen Einar Englund otsikoi vuonna 1996 ilmestyneen omaelämäkerran kohtalokkaasti ”Sibeliuksen varjossa”. Nimi kuvastaa paitsi suuren suomalaisen muille maan säveltäjille omalla tuotannollaan ja nimellään tuomaa painolastia myös uuden sukupolven kapinaa nimekkään kollegan edustamalle tyylille. Englundin teokset edustivat pääosin uusklassismia, ja hänen musiikkinsa koettiin olevan suureellisen kansallisromanttisen tyylin murtaja. Maestro Sibeliuksen musiikin tiukkasanainen kritiikki oli keskeisenä syynä jopa siihen, että Yleisradio asetti Englundin musiikin hetkellisesti boikottiin. Aiemmin kriitikoiden ylistämä musiikin uudistaja menetti jalansijaa Suomen musiikin eturivissä. Häly hälveni kuitenkin ja Einar Englundin rooli tunnustettiin jälleen merkittäväksi.

Einar Englundin nousu Suomen säveltaiteen merkkihenkilöksi ei ollut yksinkertainen. Edes tie suomalaiseksi ei ollut suora: Englund syntyi vuonna 1916 Ruotsin Gotlannissa äitinsä kotimaassa. Perheen tie vei kuitenkin lähes heti nuorimman syntymän jälkeen takaisin Suomeen. Ensin osoitteena oli Oulu, jossa Einarin vanhemmat veljet olivat aiemmin syntyneet. Hetken viivähdyksen jälkeen matka jatkui Helsinkiin, jossa ahvenanmaalainen isä Gösta Englund sai paikan Ruotsalaisesta normaalilyseosta voimistelun ja terveysopin opettajana. Lopullinen kotipaikka löytyi Lauttasaaresta.

Einarin muusikon ura ei sekään näyttänyt alkuun vaivattomalta. Englundien perhe oli taiteellinen. Viisilapsisen poikaköörin kahdesta vanhimmasta, Kajsta ja Dagista tuli kuuluisia funkkisarkkitehteja. Toiseksi nuorin, Göran oli mainostoimiston graafikko. Isä harrasti lausuntaa. Ainoastaan keskimmäinen veljeksistä, Bengt ei seurannut muiden esimerkkiä, vaan loi tiedemiesuran Ruotsissa. Nuorimman musiikilliset kyvyt pysyivät kuitenkin pitkään piilossa. Pianonsoittoa poika harrasti ja pärjäsi siinä, mutta mitään suurta lahjakkuutta eivät vanhemmat hänessä nähneet. Varsinaisia pianotunneilla Einari ei ollut koskaan käynyt, kun hän 16-vuotiaana päätyi konservatorion pääsykokeisiin. Opettajana toiminut Erkki Melartin aavisti kuitenkin kokelaan osaamisen. Nuottilukutaidoton ja valmiita teoksia taitamaton soittaja sai tehtäväkseen improvisoida aurinkoisen kesäpäivän kepeätä tunnelmaa. Siitä aukenivat konservatorion ovet ja musiikkimaailman kunniakorokkeet.

Einar Englund oli kenties kuuluisimmillaan orkesterisäveltäjänä. Erityisesti vuonna 1946 julkaistun Sotasinfonian voidaan sanoa nostaneen hänet maan säveltäjien eturiviin. Sota oli muutoinkin Englundille käännekohta: rintamaolosuhteet hän koki traumaattisiksi, mikä lienee osaltaan vaikuttanut myöhempään taiteelliseen ilmaisuun. Erityisen suuri kolaus oli veli Göranin kuolema vain viikkoa ennen talvisodan päättymistä.

Kuva: Lauttasaari-Seura.
Ihmiset ja yhteisö

Mirjam Rokkanen syntyi vuonna 1911 Pietarissa, josta muutti perheen mukana Suomeen vallankumouksen alta. Vuonna 1938 hän asettui Lauttasaareen, jossa eli koko loppu elämäänsä, vuodesta 1966 perheen kauppaneuvos-isän Oskar Rokkasen Pohjoiskaari 32:een rakennuttamassa pienkerrostalossa. Isä oli vahvatahtoinen liikemies, joka oli laaja-alaisen sähköalan yrityksen Pohjoismainen Sähkö Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja. Yritys oli aikoinaan myös maan suurin levy-yhtiö, jonka listoilla oli kuuluisuuksia aina Tauno Palosta Jukka Kuoppamäkeen. PSO:ssa toimi konttoripäällikkönä 1940-luvulla myös Mirjam. Tytärtään isä ei kuitenkaan halunnut musiikkialalle, vaan painosti tätä insinööriopintoihin. Isä kuitenkin hävisi henkien taistelun: Mirjamista tuli laulaja.

Hans Helinin kanssa avioiduttuaan nimensä vaihtanut Mirjam Helin opiskeli laulajaksi Sibelius-Akatemiassa, josta hän suoritti diplomin vuonna 1942. Hän saavutti pian suuren suosion niin kriitikkojen, alan ammattilaisten kuin tavallisen musiikkia kuluttavan kansan keskuudessa. Vuonna 1948 Helin oli koko Yleisradion soitetuin laulaja. Kirkasääninen sopraano esitti lauluja laidasta laitaan: hän toimi oratoriosolistina, piti yksityiskonsertteja ja tulkitsi jopa iskelmiä taiteilijanimi Anja Sinin suojissa. Vuonna 1950 Helin teki ensiesiintymisensä Pariisissa, jonka jälkeen hänelle tarjottiin oitis oopperasta Wagner-roolia. Avioliitto vei kuitenkin voiton: Mirjam Helin kieltäytyi roolista ja palasi Suomeen.

Laulajanuran ohella Mirjam Helin tuli tunnetuksi laulunopettajana. Ensimmäisen työn hän aloitti Viipurin musiikkiopistossa Lahdessa vuonna 1950 ja Sibelius-Akatemian laulun ja laulupedagogiikan opettajaksi hän siirtyi vuonna 1960. Jälkipolville Mirjam Helin on kenties kuuluisin hänen nimeään kantavasta kansainvälisestä laulukilpailusta. Hans Helin kuoli vuonna 1973. Vuonna 1981 Mirjam ja Hans Helinin nimissä tehtiin Kulttuurirahastolle lahjoitus, jonka turvin kilpailu järjestettiin ensi kerran vuonna 1984.

Kuva: Lauttasaari-Seura.
Ihmiset ja yhteisö