Vuonna 1523 Ruotsin kuninkaaksi noussut Kustaa Vaasa alkoi tiivistää otettaan kruunun alueista. Toteutettiin hallintouudistus, jossa vahvaa paikallista itsemääräämisoikeutta nauttineet linnanherrat korvattiin kuninkaalle uskollisilla voudeilla. Samalla purettiin verotuksellisesti vanha keskiaikainen linnaläänijärjestelmä ja lisättiin keskusvallan osuutta verotuloissa. Tämä tarkoitti sitä, että keskusvalta kiinnostui aivan uudella tavalla syrjäseutujen asukkaista. Oli tärkeää kartoittaa eri alueiden verovelvollisten alamaisten eli käytännössä tilanisäntien varallisuus.

Ensimmäinen virallinen maininta Lauttasaaresta ja sen asukkaista löytyykin juuri Helsingin pitäjän voudintilien maakirjasta vuodelta 1543. Kylä oli nimetty tuolloin Drommensbyksi. Sen alueet käsittivät pääsaaren lisäksi Melkin, Ryssänkarin (Rysäkari), Mustasaaren, Kaskisaaren, osan Salmisaaresta ja lukuisia pienempiä saaria laajalla vesialueella, joka ulottui aina Harmajalle asti. Verotietojen mukaan kylässä asui neljä talonpoikaa, jotka viljelivät pieniä peltoalueitaan pääsaaren keskiosan laaksossa. Suurimman varallisuuden tarjosi kuitenkin yhä meri. Kalat toimivat tärkeinä vaihdannan välineinä ja laivanvarustus kannatti kaupankäynnin tehostuessa rannikon uusien kaupunkien liepeillä. Lauttasaarelainen laivaosuuden omistaja Erich Larsson oli 1570-luvulla yksi koko pitäjän rikkaimmista miehistä.

Kuva: Katkelma voudintilistä 1600-luvun alusta
Kalastajakylästä kaupunginosaksi