Kansalaisyhteiskunnan läpimurto oli edellisen vuosisadan lopulla käynnistynyt pitkälti vapaaehtoisuuteen perustuneiden palosammutuskuntien toiminnasta. Harvaan asutussa Lauttasaaressa järjestäytyneelle yhteistyölle ei kuitenkaan ollut pitkään tarvetta. Tilanne muuttui kuitenkin pian 1900-luvun alussa. Saaren väkimäärän kasvu lisäsi huvilarakennusten määrää ja tihensi asuntokantaa. Samalla puutalojen ikävä seuralainen tuli pääsi yhä useammin raivoamaan vapaana. Kun apua kaupungin palokunnalta ei hankalien etäisyyksienkään vuoksi voinut apua odottaa, päätettiin Lauttasaareen perustaa oma vapaapalokunta maaliskuussa 1916. Järjestelmällisine harjoituksineen ja yhtenäi-sine asusteineen palokunta näkyi saaren elämässä välittömästi. Omaan rakennukseen yhdistys muutti kuitenkin vasta vuonna 1928, kun kauppaneuvos Tallbergin lahjoittamalle maalle aivan keskustan läheisyyteen rakennettiin tilava puutalo. Ajan tapaan VPK toimi myös monenlaisen vapaa-ajanvieton keskipisteenä. Erittäin suosituiksi muodostuivat palokunnan harjoituskentällä, Isokaaren alkupäässä, järjestetyt kesäjuhlat, jossa sekä saarelaiset että kaupungin nuoriso kerääntyivät tanssimaan ja ottamaan osaa erilaisiin leikkimielisiin kilpailuihin. VPK:ssa toimi myös oma naisosasto. Vuonna 1965 VPK sai uuden rakennuksen Tallbergin puistotie 10:stä aivan vanhan puutalon naapurista.

Kuva: Holger Degermanin kuvakokoelma, Lauttasaari-Seura.
Ihmiset ja yhteisö