Ensimmäisen maailmansodan heikko sotamenestys, massiiviset miestappiot, pahentunut inflaatio ja kiihtynyt elintarvikepula johtivat jo pitkään epäsuosiossa olleen tsaarinvallan kaatumiseen Venäjällä helmikuussa 1917. Epävarmuus heijastui välittömästi myös Suomen suuriruhtinaskuntaan. Kun Venäjän väliaikainen hallitus ei riittävän nopeasti kyennyt kääntämään kurssia, kommunistit jatkoivat vallankumousten sarjaa ja ottivat vallan käsiinsä jo saman vuoden lokakuussa. Tämä viimeistään johti siihen, että valtiollinen järjestelmä romahti Suomessakin. Maassa ollut venäläinen sotaväki demoralisoitui ja radikalisoitui. Maan oma poliisikin menetti toimivaltansa ja kadotti otteen järjestyksenpitoon. Alkoi kilpailu valtatyhjiön täyttämisestä. Jo suurlakon aikana 1905 oli oltu vastaavassa tilanteessa. Tuolloin syntyivät oikeiston suojeluskunnat ja vasemmiston punakaartit. Nytkin samat voimat aloittivat järjestäytymisen. Pinnan alla jäytänyt eripura odotti roihahtamistaan.

Tässä yhteydessä myös Lauttasaareen perustettiin suojeluskunta: Drumsö Skyddskår. Sisällissodan aikana Lauttasaari oli verrattain rauhallinen paikka. Vaikka kaupunki oli periaatteessa punaisten hallussa, saari pysyi huvilayhdyskunta asukkaiden sosio-ekonomisen taustan mukaisesti valkoisena läpi sota-ajan. Suojeluskuntalaisten tehtävänä olikin lähinnä valvoa saareen suuntautunutta liikennettä. Lokakuussa 1931 Lauttasaaressa aloitti toimintansa Drumsö Marin Skyddsår ja vuonna 1940 Lauttasaaren Suojeluskunta.

Kuva: Suojeluskuntalainen Johan (Jutte) Strömsholm vahdissa lautan lippukioskin edessä toukokuussa 1918. Johan ja Nils Strömsholmin kuvakokoelma, Lauttasaari-Seura.
Ihmiset ja yhteisö