Lähiöasutuksen voimakas lisääntyminen ja henkilöautomärän kasvu vaativat 1960-luvun vaihteessa pääkaupungin liikennejärjestelyjen uusimista. Erityisesti kaupungin läntinen ulospoistumisreitti, Lauttasaarentie, lukuisine tasoristeyksineen oli pullonkaula, joka puuroutti liikennettä. Ongelmana oli myös vanha silta, jota jouduttiin vähän väliä korjaamaan raskaan kulutuksen aiheuttamista pintavaurioista. Jo muutoinkin alhaisen nopeusrajoituksen siltaa kunnostettaessa liikennevirta jähmettyi lähes kokonaan.

Samaan aikaan Suomeen teki voimakkaasti tuloaan yhdysvaltalainen yksityisautoilun varaan rakentunut liikennesuunnittelu. Sen ensimmäisiä monumentteja oli Jorvaksentien leventäminen ja muuttaminen moottoritieksi. Lauttasaaren ongelma ratkaistiin lopulta puhkaisemalla saaren läpi kokonaan uusi tielinjaus. Jonkin aikaa suunnitelmissa oli myös tunneli. Tämä olisi ollut kallista, mutta säästänyt saaren pohjoisrannan muuhun käyttöön.

Länsiväylän rakennussuunnitelmaan kuului myös tien alun siirtäminen keskustan tuntumaan Kamppiin. Tämä tarkoitti sitä, että Lauttasaareen rakennettiin uusi Lapinlahden silta. Lähes 30 vuoden ajan 597 metrinen teräsrakenteinen silta oli Suomen pisin. Siltatyöt eivät saarella suinkaan jääneet tähän: vuonna 1969 painorajoituksien vuoksi pahasti vanhentunut Lauttasaaren silta korvattiin uudella läppäsillalla.

Kuva: Lapinlahden silta kuvattuna 1. lokakuuta 1965 jolloin silta avattiin liikenteelle. Holger Degermanin postikorttikokoelma, Lauttasaaren säätiö.
Kalastajakylästä kaupunginosaksi