Huopalahden kunnan lyhytikäiseksi jääneen elinkaaren loppuvaiheessa oli käynyt selväksi, että Helsinki kahmaisisi alueen kylät hallintaansa. Kuten muissa liitosalueissa myös Lauttasaaressa heräsi huoli saarelaisten etujen toteutumisesta osana suurta pääkaupunkia. Helsingillä oli aina ollut vahva rooli Lauttasaaren kehityksessä, mutta useimmiten päätökset olivat säilyneet paikallisina. Nyt muutos tuntui arveluttavalta. Huopalahden kunnanvaltuuston lauttasaarelaiset jäsenet näkivät parhaana ratkaisuna säätiön perustamisen, kuten oli tehty joidenkin aiempien esikaupunkiliitosten yhteydessä. Säätiöittämisen ideana oli kerätä liitoskuntien ylijäämävarat yhteen ja korvata omien hallintoelimien lakkauttamisesta aiheutuneet haitat. Huopalahden kunnanvaltuusto puolsi menettelyä ja antoi 15. maaliskuuta 1945 perustetulle Lauttasaaren säätiölle lähes 2 miljoonan markan pääoman.
Kosti Aarno Linnoksen ja Sigurd Steniuksen allekirjoittama perustamisasiakirja vahvistettiin oikeusministeriössä 23. huhtikuuta, jonka jälkeen pidettiin varsinainen perustamiskokous 13. kesäkuuta. Säätiön tehtäväksi tuli ”nykyisen Lauttasaaren yhdyskunnan alueella asuvien henkilöiden paikkakunnallisten etujen, henkisen kehityksen ja ruumiillisen kunnon edistäminen, paikkakunnan kaunistaminen ja sen muistojen vaaliminen sekä muu toiminta, joka edistää paikkakunnan yhteistä hyvää ja menestystä.” Säännöt velvoittivat myös aktiiviseen paikkakuntalaisten toiveiden kuulemiseen ja toimimaan havaittujen epäkohtien poistamiseksi. Lisäksi säätiö saattoi rahallisesti tukea sen edistämien arvojen mukaista toimintaa.
Toimintaan varten perustamiskokouksessa muodostettiin hallintoneuvosto, joka puolestaan valitsi kuusihenkisen hallituksen. Ensimmäiseksi hallintoneuvoston puheenjohtajaksi valittiin Akseli Kaskela. Hallituksen tärkein tehtävä oli huolehtia säätiön taloudesta. Alkupääoman lisäksi säännöt mahdollistivat testamenttien ja lahjoitusten vastaanoton. Ensimmäisenä lahjoittajana oli toimintansa päättänyt Lauttasaaren yhdyskuntavaltuusto, joka lahjoitti hallussaan olevan Gunnar Tallbergin muistorahaston Pro Drumsön ja Drumsö Samhällets Sportsfonsin varallisuuden säätiölle. Lisävaroja toimintaan saatiin myös Lauttasaaren yhdyskunnalta ja anomuksesta Huopalahden kunnalta.
Lauttasaaren säätiön säännöt antoivat hallitukselle erityistehtävän: säätiön oli toimintaansa varten perustettava oma valistustalo. Tämä oli myös taloudellisesti perusteltua, sillä kiinteään omaisuuteen sijoittamisen toivottiin suojaavan varoja sodan jälkeiseltä inflaatiolta. Tavoite oli selvä, mutta paikkaa ei kuitenkaan helpolla löytynyt. Kaupunki ei ollut valmis kaavoittamaan tonttia kasinonrannasta ja Tallbergin perikunnalta vapautunut kartanorakennus päätyi pitkän tarjouskilpailun jälkeen Allergia-tutkimussäätiön haltuun. Myös Lauttasaaren VPK:n, Lauttasaaren Yhteiskoulun ja Drumsö Svenska Skolföreningin kanssa käydyt neuvottelut yhteisten toimitilojen rakentamisesta jäivät toteutumatta VPK:n vetäytyessä hankkeesta. Lopulta säätiö hankki itselleen kansakoulun vieressä sijainneen Puu-Ukon tontin. Uusi talo vihittiin käyttöön 19. lokakuuta 1947.
Kalliiksi käynyt talohanke hidasti jossain määrin säätiön alkuvuosien taloudellista toimintaa. Vuoteen 1950 tultaessa säätiö oli jakanut vain 40 000 markkaa. Seuraavan viiden vuoden aikana määrä kasvoi lähes kymmenkertaiseksi, ja 1956-1960 jaettavaksi riitti yli 940 000 markkaa.
Kuva: Lauttasaaren säätiön 10-vuotisjuhlat. Lauttasaaren säätiö.
Ihmiset ja yhteisö
