Vuonna 1973 Lauttasaaren yhteiskoulun johtokunta päätti perustaa saarelle vuorille suunnatun musiikkiopiston. Toiminta käynnistyi vauhdilla ja toiminnasta tuli pian erittäin suosittua. Jo ensimmäisenä vuonna halukkaita oli enemmän kuin opetukseen oli mahdollista ottaa. Vuonna 1982 musiikkiopiston erilaisia palveluita käytti 250 henkeä. Musiikkiopisto toimi pitkään yksityisellä rahoituksella, mikä ajoittain aiheutti turhia haasteita toiminnan suunnittelussa. Vuonna 1992 tilanne korjaantui, kun opistolle annettiin oikeus valtionapuun. Samana vuonna opisto muutti uusiin vuokratiloihin Myllykallion koululle. Musiikkiopiston hallituksen voimahahmona toimi pitkään Lauttasaaressa asustanut laulajatar Mirjam Helin.

Kuva: Lauttasaaren säätiö.
Ihmiset ja yhteisö

Sodan keskellä vuonna 1943 Lauttasaareen perustettiin sekä suomalaisen että ruotsalaisen yhteiskoulun kannatusyhdistykset, jotka ryhtyivät voimakkaasti edistämään oman yksityisen oppikoulun saamista saarelle. Lupaviidakon selvitti ensin suomenkielinen Lauttasaaren Yhteiskoulu, joka aloitti toimintansa vuonna 1945 Lauttasaaren säätiön vuokralaisena. Vuonna 1951 valmistui Else Aropaltion koulun käyttöön suunnittelema rakennus Haahkakuja 5:een. Tilanahtauden vuoksi koulurakennusta jouduttiin laajennetamaan heti viisi vuotta käyttöönoton jälkeen. Kaupunginosan kasvaessa oppilasmäärän lisääntyi edelleen ennakoitua voimakkaampana. Edessä oli jälleen muutto. Vuonna 1968 koulu siirtyikin uuteen, arkkitehtien Kaija ja Heikki Sirenin suunnittelemaan koulurakennukseen Isokaarelle. Muuttovuonna koulu oli Suomen suurin oppikoulu. Peruskoulu-uudistuksen pyyhkäistessä 1970-luvulla maan yli pohjoisesta etelään jäi yksityisstatukselle vielä lukuisia kouluja erityisesti Helsinkiin. Yksi tällainen oli LYK.

Ruotsinkielisen yhteiskoulun tarina oli hieman toisenlainen. Sotavuosien päätyttyä odotus kävi pitkäksi, sillä valtioneuvosto päätyi myöntämään toimiluvan koululle vasta vuonna 1957. Drumsö Svenska Samskolanin (DSS) toiminta päättyi lopulta vuonna 1976.

Kuva: Lauttasaaren yhteiskoulun uusi koulurakennus. Volker von Bonin, HKM.
Ihmiset ja yhteisö

Lauttasaarelaisten lasten ensimmäinen varsinainen koulutie kulki Munkkiniemeen, jonne Ramsayt ja Steniukset olivat vuonna 1897 perustaneet ruotsinkielisen kansakoulun. Hankalat kulkuyhteydet ja oppivelvollisuuden puuttuminen merkitsivät sitä, että koulunkäyntiä korvattiin jo varhaisessa vaiheessa kotiopetuksella. Wilhelm Wavulin olikin jo 1800-luvun lopulla järjestänyt kartanon tiloihin tilapäisen opinahjon. Tarve omalle, laajemmalle koululle kuitenkin kasvoi, ja vuonna 1913 aloitti nuorisoseuran talossa toimintansa Lauttasaaren ruotsinkielinen yksityiskoulu. Oppivelvollisuuden tulo vuonna 1921 pakotti kaikki nuoret koulun penkille, mutta suomenkieliselle alakoululle ei saaressa vielä ollut riittävästi oppilaita. Vuonna 1928 asukasmäärä oli kasvanut niin paljon, että uusi suomenkielinen kunnallinen alakansakoulu perustettiin. Vuonna 1930 sekä suomalaisen että ruotsalaisen koulun käyttöön saatiin uusi nykyisellä Pajalahdentielle valmistunut koulurakennus. Kahden vuoden päästä tiloihin sijoitettiin myös lastentarha ja kirjasto. Pian kävi selväksi, että oppilasmäärän voimakas kasvu tarkoitti kuudesta varsinaisesta luokkahuoneesta koostuneessa koulussa tilanahtautta. Väliaikaisratkaisuista ja suuresta luokkakoosta tuli arkipäivää. Vasta suurten ikäluokkien aloittaessa koulutaivaltaan vuonna 1955 valmistui Myllykalliolle toinen koulurakennus.

Kuva: Holger Degermanin kuvakokolema, Lauttasaari-Seura.
Ihmiset ja yhteisö