Lauttasaari on aina huvila-asutuksen alkuajoista lähtien ollut urheileva ja ulkoileva yhteisö. Liikunnan riemua on haettu paitsi eri lajeihin vihkiytyneistä seuroista myös spontaanisti syntyneistä tapahtumista. Saarella on hiihdetty, hypätty mäkeä, lasketeltu, melottu, purjehdittu, uitu, luisteltu, palloiltu, tanssittu, voimisteltu ja tietenkin juostu. Myös koripallolla on perinteitä Lauttasaaressa. Aluksi toiminta tuli kaupunginosan ulkopuolelta: 1950-luvun lopulta lähtien maan ehdottomaan eliittiin kuulunut munkkiniemeläinen Torpan Pojat harjoitteli ennen menestyksen aikojaan Myllykallion vanhalla tanssilavalla. Sodan jälkeisinä vuosina kaksi SM-mitalia voittanut Karhun Pojat puolestaan yritti laajentaa toimintaansa perustamalla 1960-luvulla Lauttasaareen oman kaupunginosajoukkueen. Koripalloa harrastettiin 1970-luvulla myös monitoimiseura Pyrinnössä, mutta päähuomio oli kuitenkin edelleen muissa lajeissa.

Varsinaisesti koripallo vakiintui saarelle vasta vuonna 1978, kun Lauttasaareen perustettiin oma koripalloon erikoistunut seura, ToPoLa. Kuten lyhenteestä voi päätellä, seuran synty oli kiinteästi yhteydessä Torpan Poikiin. Munkkiniemeläisten aktiivinen koripallotoiminta oli houkuttanut myös joukon lauttasaarelaisia nuoria lajin pariin. Kun matka saarelta Laajalahden toiselle puolelle oli pitkä, päättivät poikien vanhemmat perustaa seuran kotisaarelle. Seuran nimeksi oli tarkoitus tulla Lauttasaaren Torpan Pojat, mutta nimen rekisteröintiä ei nimien samankaltaisuuden vuoksi hyväksytty. Tämän vuoksi hankkeen puuhamies Tom Hynninen ehdotti, että seuran nimen olevan virallisesti Touhun Pojat Lauttasaari.

Toiminta on laajentunut huomattavasti historian kuluessa. Nykyään seurassa on yhteensä 16 eri-ikäisten joukkuetta ja jäseniä kaikkiaan noin 300.

Kuva: ToPoLan logo. Touhun Pojat Lauttasaari.
Ihmiset ja yhteisö

Lauttasaaren historiasta löytyy menestystä myös lentopallossa. Lauttasaarelaisen Lautta-Poikien kansallinen menestys ajoittui kahteen osaan: 1960-luvun loppuun ja 1970-luvun loppuun. Tuona aikana seura oli mukana miesten pääsarjassa yhteensä 12 kautta. Ennen vuonna 1982 tapahtunutta yhdistymistä toisen helsinkiläisen seuran Johanneksen Poikien kanssa LaPa:n suurimmiksi saavutuksiksi jäivät Suomen Cupin voitto ja SM-hopea vuodelta 1977.

Kuva: Wikipedia.
Ihmiset ja yhteisö

Toisen maailmansodan sytyttyä Helsingille myönnetyt vuoden 1940 kesäolympialaiset jäivät pitämättä, kuten myös Lontoolle myönnetyt vuoden 1944 kisat. Sota pyyhkäisi mennessään myös Suomelle rakkaan kestävyysjuoksun kulta-ajat. Berliinin mitalisade jäi viimeiseksi moneen kymmeneen vuoteen. Maailmanpalon roihujen viimein laannuttua käynnistettiin verkkaisesti myös kansainvälistä urheilutoimintaa. Vuoden 1948 kesäkisat menivät Lontoolle, mutta seuraava olympiadi oli jälleen omistettu Helsingille. Sodan häviäjävaltion leiman saaneelle maalle kisojen järjestäminen oli paitsi kunniakysymys myös oiva mahdollisuus kohentaa kansallista itsetuntoa ja kansainvälistä arvostusta.

Valmistautuessa vuoden 1952 kisoihin Helsinki saattoi hyödyntää aiemmin rakennettuja urheilupaikkoja ja kisakyliä. Sodan vaurioista ja taloudellisesta niukkuudesta yhä kärsineelle maalle järjestelyt olivat kuitenkin suunnaton voimainponnistus. Varsinkin kisaturistien majoittaminen ja erilaisten palvelujen järjestäminen olivat suurena huolenaiheena. Kylmän sodan alkutahdit oli lyöty, mutta silti uuden matkailubuumin odotettiin tuovan Pohjolaan ennennäkemättömän ryntäyksen. Hotellien, yksityiskotien ja yhteismajoitusten kautta saatiin kapasiteetti nousemaan yli sadantuhannen. Silti 14 000 hengelle päätettiin varata mahdollisuus telttamajoitukseen. Sijoituspaikoiksi valittiin Seurasaari, Lehtisaari ja Lauttasaari. Vuoden 1952 juhannuksen jälkeen pioneerikomennuskunta aloittikin kokoamaan telttakylää kansakoulun eteläpuolelle Tallbergin puistotien, Heikkiläntien ja Haahkakujan väliselle 15 hehtaarin heinikkoiselle aukealle. Valmistuessaan Lauttasaaren viiden telttakylän kokonaisuudessa oli varattu tilat kaikkiaan 6 000 yöpyjälle. Telttoja oli 500, käymälöitä 50, ja paikalle vedettiin juokseva vesi.

Lopulta otaksunta telttakylän vetovoimasta osoittautui ylimitoitetuksi, kuten kisaturistien määrä ylipäätään. Telttojen korkein päivävahvuus jäi alle 350 yöpyjän.

Kuva: Volker von Bonin, HKM.
Ihmiset ja yhteisö

”Keväällä 1947 viisi tarmokasta naista kokoontui keskustelemaan naisvoimisteluseuran perustamisesta Lauttasaareen. Tätä pidettiin tarpeellisena paikkakunnalla, jossa asukasluku oli nousemassa. Perustavan kokouksen 5.5.1947 alkuunpanija ja puheenjohtaja oli rouva Jenni Larha. Hänen apunaan oli sihteerinä rouva Aura Pääkkönen. Muut johtokuntaan kuuluvat olivat rouva Anna-Liisa Pellinen, Annikki Kerttula ja Liisa Tyllinen. Yksimielisesti päätettiin perustaa naisvoimisteluseura Lauttasaaren Kisa-Siskot r.y. ja samalla se liitettiin SNLL:oon. Johtokunta hoiti menestyksellisesti seuran asiat, ja syksystä saattoi jo varsinainen voimistelu alkaa. Voimistelunopettajana toimi rouva Larha neljän vuoden ajan ja kaiken tämän hän teki omasta harrastuksestaan.”

Yllä oleva teksti on lainaus Kisa-Siskot ry:n pj:n rouva Inga Kelokorven juhlapuheesta yhdistyksen 10-vuotisjuhlassa Myllykallion kansakoululla 5.toukokuuta 1957. Juhlassa Lauttasaaren Kisa-Siskot esittivät sekä pallo- että vannevoimistelua. Juhlaan osallistui 300 henkeä.

Voimistelua säestettiin alkuaikoina pianolla. Säestäjälle maksettiin yhtä paljon kuin jumpan vetäjälle. Vanhoista pöytäkirjoista ilmenee, että koululta ei useista pyynnöistä huolimatta saatu lupaa käyttää talon pianoa. Niinpä seura järjesti keräyksen ja saaduilla varoilla hankittiin oma piano vuonna 1956. Myöhemmin käyttölupa saatiin. Seuralla oli vuonna 2014 jäseniä 75 ja yksi kunniajäsen.

Lisätietoja: www.lauttasaarenkisasiskot.fi
Ihmiset ja yhteisö

Vuonna 1933 Lauttasaaressa aloitti toimintansa urheiluseura Drumsö Idrottskamrater eli tuttavallisemmin Dicken, jonka aktiiviset lauttasaarelaispojat perustivat tiettävästi omien jalkapallo- ja nyrkkeilyharjoitteluaan varten. Harrastukset olivat aluksi puhtaasta liikunnan ilosta kumpuavaa epäviral-lista toimintaa, minkä vuoksi ensimmäisiltä vuosilta on säilynyt vain muutamia hajatietoja. Vuonna 1938 seura pelasi jalkapalloa Helsingin piirin kolmannella sarjatasolla.
Keväällä 1945 lauttasaarelaisessa elokuvateatteri Cleossa pidetyssä kokouksessa toiminta päätettiin tehdä järjestelmällisemmäksi. Tulevien vuosien aikana seura keskittyi jalkapallon ja jääpallon pelaamiseen.

Ohjelmistoon tuli pian kesäisin suunnistus ja yleisurheilu sekä talvisin hiihtokilpailut. Vuosina 1946 ja 1947 järjestettiin Lauttasaaren olympialaiset, jossa oli yhteensä jopa lukuisia osanottajia eri ikäluokissa. Syyskuussa 1948 pelattiin Pyrkän kentällä Pyrinnön 20-vuotisjuhlaottelu, joka mainitaan Helsingin ensimmäiseksi valaistuissa olosuhteissa pelatuksi otteluksi. Myöhemmin seura ylsi jalkapallossa useaan nuorten piirinmestaruuteen.

Vuonna 1961 lajikirjoon lisättiin seuran kirkkain timantti, käsipallo. Pelejä oli järjestetty jo sotien jälkeen, mutta toiminta ei vielä tuolloin ottanut tuulta alleen. Vuonna 1980 seura saavutti kuitenkin jo ensimmäisen miesten mitalinsa päätyessään mestaruussarjassa pronssisijalle. Varsinaista tähti-hetkeä saatiin vielä odottaa 13 vuotta, kun Dicken päihitti karjaalaisjoukkue BK-46:n keväällä 1993. Naiset olivat ehtineet korjata mestaruuden jo vuonna 1981.

Kuva: Lauttasaari-Seura.
Ihmiset ja yhteisö

Suomelle menestyksekkäiden Amsterdamin olympialaisten innoittamana myös Lauttasaareen perus-tettiin oma urheiluun keskittynyt yhdistys – voimistelu- ja urheiluseura Pyrintö. Toiminta käynnistyi suotuisissa merkeissä, kun Julius Tallberg lahjoitti seuralle oman Pyrkän kentän. Pyrinnön laajasta lajikirjosta yleisurheilu oli menestyksekkäintä kansallisilla kilpakentillä. Seura piti hallussaan seurajoukkueiden Suomen ennätystä 4×100 metrin viestijuoksussa vuosien 1959–1968 välisen ajan. Juoksijoista Börje Strand vei lisäksi viestiä Suomen 4×400 metrin maajoukkueessa Rooman olym-pialaisissa vuonna 1960 sekä EM-kisoissa Tukholmassa vuonna 1958 ja Belgradissa vuonna 1962. Lisäksi Strand sivusi Voitto Hellstenin 100 metrin Suomen ennätystä vuonna 1959. Pauli Ny teki saman 200 metrillä vuoden 1963 Kalevan kisoissa. Muita aikakauden kuuluisuuksia olivat sei-väshyppääjät Risto Ankio, Yrjö Askolin ja Sakari Orkamo sekä pituushyppääjä Reino Valkama. 1960-luvun mestaruushumun jälkeen menestys hiipui nopeasti, ja lähes kolmenkymmenen Suomen mestaruuden seura paneutui enemmän ruohonjuuritason liikuntatyöhön. Nykyään seura tarjoaa monipuolista liikuntaa niin aikuisille kuin lapsille. Perinteiset lasten olympialaiset uudistetulla Pyrkän kentällä on kesäisin suosittu perhetapahtuma.

Kuva: Lauttasaari-Seura.
Ihmiset ja yhteisö