Historia

Koneen Säätiö on itsenäinen ja riippumaton yleishyödyllinen organisaatio, joka parantaa maailmaa luomalla edellytyksiä rohkeille tieteen ja taiteen avauksille. Säätiö tukee tieteellistä tutkimustyötä, kulttuuria ja taidetta sekä tieteen yleistajuistamista apurahoin sekä ylläpitää Saaren kartanon taiteilija- ja tutkijaresidenssiä Mynämäellä. Säätiön tavoitteena on, että ihmistieteellinen ja ympäristöntutkimus sekä taide ja kulttuuri kukoistavat Suomessa. Tutkimustieto on osa yhteiskunnallista keskustelua ja vaikuttaa päätöksentekoon; myös taide ja kulttuuri kyseenalaistavat vallitsevia käsityksiä ja ovat osa suomalaisten arkea.

Koneen Säätiön perustivat vuonna 1956 vuorineuvos Heikki H. Herlin ja ekonomi Pekka Herlin. Koska perustajat toimivat samanaikaisesti sekä säätiön että Kone Osakeyhtiön johdossa oli organisaatioiden suhde pitkään läheinen. Nykyisin säätiön päätöksenteko on itsenäistä ja Koneesta riippumatonta. Koneen Säätiön varallisuudesta suurin osa on kuitenkin edelleen Koneen osakkeissa ja Koneen menestys 2000-luvulla onkin mahdollistanut myös säätiön toiminnan nopean laajenemisen.

Tuleva toiminta Lauttasaaressa

Lauttasaaren kartanosta tulee Koneen Säätiön tiedettä ja taidetta yhdistävän toiminnan sydän. Uudet toimitilat Lauttasaaren kartanossa mahdollistavat säätiön monialaisen, tiedettä ja taidetta yhdistävän sekä vuorovaikutukseen ja yhteisöllisyyteen pyrkivän toiminnan entistä paremmin

Kartanon vuonna 1837 rakennettu päärakennus, 1700-luvun lopussa rakennettu Punainen huvila sekä kartanon puisto kunnostetaan perusteellisesti.

Kartanon päärakennukseen rakennetaan säätiön henkilökunnan ja apurahansaajien työtilojen lisäksi tiloja tapahtumien ja työpajojen järjestämiseen. Punaiseen huvilaan avataan tiede-taidekahvila, ja suunnitelmissa on järjestää näyttelyitä, keskusteluja ja muita tilaisuuksia, joissa tutkijat ja taiteilijat tuovat esiin tärkeää työtään. Punaiseen huvilaan kunnostetaan myös Lauttasaari-Seuran toimitilat ja residenssiasunto taiteilijoiden ja tutkijoiden käyttöön. Vanha ulkorakennus puretaan, ja varastotilojen lisäksi uuteen rakennukseen tulee pieni työpaja- tai ateljeetila. Kartanon puistoon on tulossa taidetta.

Kuva: Koneen Säätiön logo.
Ihmiset ja yhteisö

Lauttasaaressa yrittäjyydellä on pitkät perinteet. Vuonna 1909 Karl Eklöfv perusti saarelle ensimmäisen kaupan. Vaikka saaren väkimäärä oli vielä vähäinen ennen ensimmäisen sillan rakentamista, oli luonnollista, että haastavien kulkuyhteyksien takana asukkaille haluttiin tarjota palveluita. Kaupunkiinkaan ei täysin voitu tukeutua, eri hallinnollista kokonaisuutta kun oltiin. Aiemmin vaivalloiset kaupparetket mantereelle vähenivät, ja saarelaiset siirsivät elintarvikkeiden ja polttopuiden hankinnan alueen omaan kauppaan. Jos ei asiakaskunta ollut järin suuri, ei ollut kilpailukaan. Ensimmäinen suuri muutos tapahtui vuonna 1914, kun vakituinen lauttayhteys mantereelle avattiin. Uudistus toi saarelle lisää paitsi kesäasukkaita myös ennen kaikkea retkeilijöitä. Potentiaalisen asiakaskunnan laajetessa myös palvelutarjonta monipuolistui. Pieniä kahviloita perustettiin lauttarantaan ja uimarantojen läheisyyteen. Vuonna 1915 Jenny Uurainen avasi saarelle oman maalaiskauppansa.

Sillan valmistuminen kiinnitti Lauttasaaren yhä voimakkaammin pääkaupungin talouspiiriin. Alueelle virrannut väki toi saareen lisää maksavia asiakkaita tarpeineen. Vaikka silta oleellisesti nopeutti liikennöintiä ja lisäsi keskustan erikoisliikkeiden saavutettavuutta, palveluiden virta kulki pääosin toiseen suuntaan. Kilpailu muiden alueiden kanssa pysyi maltillisena. Lähipalveluiden kannalta oli oleellista, että Helsingin puolella Ruoholahti oli pääosin varastoaluetta eikä vielä harvaan asutun Espookaan tarjonnut vaihtoehtoja. Silta toi myös toisen muutoksen: keskustan kalliit tonttihinnat ja tiukemmin rajatut rakennusmahdollisuudet toivat teollisuuslaitokset saarelle. Autoliikenteen varaan jakelunsa perustaneet yritykset hyötyivät nopeutuneista kulkuyhteyksistä Helsinkiin ja Espoon kautta läntiseen Suomeen. Ennen syrjäisestä Lauttasaaresta tuli tuotannollisille laitoksille näin eräänlainen logistinen solmukohta.

Kaupungistumisen edetessä Lauttasaaren yritystoiminnan kannalta edulliseksi tuli se, että asukkaiden liikkuminen saarelta ulos ja sisään tapahtui käytännössä Lauttasaarentietä pitkin. Näin väki pakkautui liikkuessaan pienelle alueelle, johon myös kannatti yrityksiä pystyttää. Parhaimmillaan yli 21 000 asukkaan ja 10 000 työpaikan kaupunginosaksi kasvaneessa Lauttasaaressa riitti paikallista kysyntää. Silti 1980-luvulla alkoi erikoispalveluiden määrä laskea. Pienliikkeiden toimintaedellytyksiä söi erityisesti kilpailun lisääntyminen. Yhä nopeutuneet kulkuyhteydet ja Helsinkiin nousseet uudet liikekeskukset siirsivät joidenkin tuotteiden myynnin painopistettä kaupungin suuntaan. Toisaalta markettien tulo siirsi päivittäistavarakaupan yhä suurempiin kokonaisuuksiin. Oman mausteensa toi lama, joka rankimmin käsitteli nimenomaan pienyrityksiä.

Moderni aika muutti myös Lauttasaaren yrittäjäkuvaa: vähenevien erikoiskauppojen tilalle ja kasvaneiden maankäyttökustannusten kanssa painineiden teollisuuslaitosten tilalle tuli yhä enemmän toimistoja ja konttoreita. Uusi palvelujen kirjo täytti saaren. Tietoliikenneyhteyksien paraneminen teki yrityksen fyysisestä sijainnista yhä useammin toisarvoisen kriteerin. Mediafirmoja ja tietotekniikkatyöpajoja syntyi myös paikkoihin, joissa palveluita ei aiemmin ollut. Suurten muutostenkin aikana Lauttasaaressa on säilynyt hyvin monipuolisia palveluita. Helsingin muihin vastaaviin kaupunginosiin verrattuna yritystoiminta on jopa huomattavan vireää. Yhtenä paikallisen yrittäjyyden puolestapuhujana on vuodesta 1992 toiminut Helsingin Yrittäjien Lauttasaaren yhdistys, jolla on nykyään noin 300 jäsenyritystä.

Kuva: K. Levonen
Ihmiset ja yhteisö