Sota-aika toi Suomeen suuren yhteiskunnallisen muutoksen. Luovutetun Karjalan evakot pakkasivat omaisuutensa ja jättivät taakseen rakkaan kuntansa. Jotta vanhat tavat ja käytännöt eivät unohtuisi, päätettiin perustaa erilaisia seuroja varmistamaan toiminnan jatkuvuus. Innostus levisi myös muualle Suomeen. Myös nopea kaupungistuminen lisäsi paikallista kulttuuriperinnettä vaalivien kotiseutuyhdistysten määrää. Maalaiskunnissa toimintaan vihkiytyneitä yhdistyksiä oli ollut jo pidempään, mutta kaupungeissa toiminnalle ei pitkään nähty minkäänlaista tarvetta. Kaupunkilaisuus koettiin lähtökohtaisesti juurettomana, sillä lähes jokaisen suomalaisen sukuhistoria kumpusi lopulta maaseudulta. Kun muuttoliikkeen myötä kaupunkeihin saapuneet kiinnittyivät pikku hiljaa uusiin asuinpaikkoihinsa, ajatus kaupunkilaisesta kotiseututoiminnasta virisi voimallisemmin. Helsingin ensimmäinen kaupunginosayhdistys perustettiin kylämäiseen Käpylään jo vuonna 1940. Sodan jälkeen Käpylän esimerkkiä seurasivat monet Helsingin kantakaupungin alueet ja lopulta myös lähiöt. Liitosalueista ainoastaan Lauttasaaressa ja Pakilassa ei vielä 1960-luvun alussa ollut omaa yhdistystä.
Lauttasaaressa viivästys johtui pitkälti siitä, että Lauttasaaren säätiö kaiken muun ohella vastasi myös kotiseututyöstä. Se osallistui myös vuonna 1934 perustetun Helsinki-Seuran tilaisuuksiin. Syksyllä 1962 säätiössä kuitenkin päätettiin, että myös Lauttasaaren oli pysyttävä mukana kehityksessä. Seuran muodostaminen oli pitkälti perusteltua. Sääntöjen mukaan säätiöllä oli muutoinkin runsaasti tehtäviä, joiden hoitoon meni inhimillisiä voimavaroja. Seuran nähtiin myös tuovan saaren etujen ajamiseen entistä kansanvaltaisemman ja laajapohjaisemman tahon. Lauttasaaren liittäminen Helsinkiin ei ollut varsinkaan kunnallistekniikan osalta käynyt vaivatta, ja seuran kautta toivottiin lisää tukea ja painostusvoimaa saarta koskevissa asioissa. Jossain määrin säätiössä pelättiin mahdollisen uuden seuran tarkoitusperiä. Oliko säätiöllä itsellään oikeutusta seuran ollessa näkyvämpi tekijä Lauttasaaren arkisessa toiminnassa.
Estääkseen hankkeen politisoitumisen säätiö otti hoitaakseen uuden seuran alustavien sääntöjen muokkauksen. Helmikuussa 1963 väliaikaisen toimikunnan puheenjohtaja Seppo Ojalan johdolla kokoontunut kansalaiskokous päätti yksimielisesti perustaa Lauttasaari-Seuran. Sen tehtäväksi tuli edistää kulttuuripyrintöjä, valvoa asukkaiden yhteisiä etuja, kehittää hyvää tarkoittavia aatteellisia harrastuksia, vaalia alueen kauneusarvoja ja syventää kotiseututietämystä. Toiminnan oli ennen kaikkea perustuttava lauttasaarelaisten omaan aktiivisuuteen. Kokouksen valtuuttamina Väinö Pensala, Seppo Ojala ja Keijo Syväniemi allekirjoittivat seuran perustamiskirjan ja kirjata ensimmäiset varsinaiset säännöt.
Yhteistyö säätiön ja Seuran välillä muodostui luontevaksi. Varsinkin kaupungin suuntaan lauttasaarelaisten etuja ajettiin yhteistuumin. Monissa muissa kaupunginosissa tämä ei suinkaan aina ollut täysin itsestään selvää.
Nykyään Seura toimii sen arvolle hyvin sopivassa paikassa: Lauttasaaren vanhimmassa rakennuksessa, Punaisessa huvilassa.
Kuva: 50 vuotiaan Lauttasaari-Seuran juhlalogo. Lauttasaari-Seura.
Ihmiset ja yhteisö
